Liikaa on Keyritynjoessa ehtinyt vettä virtaamaan sen jälkeen kun on viimeksi Holinrotkossa kilpaa suunnistettu. Itse en ollut vielä syntynytkään edellisen kartan valmistuessa. Vanha kartta on myös ajalta ennen Ocadin käyttöä, eikä siinä ollut avokalliokuvaustakaan. Silti se on aikansa huippuluokkaa.
Se, mikä ei ole oleellisesti 24 vuodessa muuttunut, on maasto. Koska oletettavasti joukossanne on suunnistajia, jotka eivät osallistuneet 1. ryhmän normaalimatkan SM-kisaan tai seuraavien vuosien kansallisiin 1990-luvun alussa, on syytä suorittaa pienimuotoinen kertaus maaston kuvailusta.
Maasto on paikoitellen hyvin pienipiirteinen ja kohtuullisen mäkinen, vaikkei maastossa ole moniakaan kovin suuria yksittäisiä korkeuseroja. Pienipiirteisyyttä löytyy niin loivapiirteisemmiltä alueilta kuin rinteistäkin. Maastosta löytyy myös tyhjempiä, ja jyrkkyyksiltään hyvin erilaisia, rinteitä. Näkyvyys on pääosin hyvä. Metsä on hyvin suurilta osin vanhaa mäntymetsää, mutta myös nuorempaa taimikkoa sekä vanhaa kuusimetsääkin löytyy hieman. Missään maastonosassa puusto ei hidasta kulkukelpoisuutta. Melko karun maastopohjan takia taimikotkin ovat sen verran harvoja, ettei vihreää ole kartalla juuri ollenkaan.
Karun maastopohjan takia myös aluskasvillisuutta maastossa on selvästi vähemmän kuin keskivertonurmekselaisessa maastossa. Kilpailukeskuksen lähialueella on tehty jonkun verran harvennushakkuita, joiden hakkuujäte hidastaa paikoitellen. Harvennetuilla alueilla on myös ajouria, joista selvimmät on kuvattu karttaan. Polkuja ja kivikoita on hyvin vähän. Yhtään sähkölinjaa tai asutusta ei maastosta löydy. Maastossa on myös muutamia avohakkuualueita, mutta ne eivät vaikuta juurikaan ratoihin. Mäkialueiden välissä on jonkun verran soita, joihin kostea kesä on jättänyt jälkensä. Ratoja suunnitellessani kuvittelin soiden olevan hieman nopeakulkuisempia kuin ne nyt ovat.
Ratojen suunnittelun aloitin jo yli vuosi sitten vanhalle kartalle. Osa radoista toteutui lähes alkuperäisten luonnosten mukaisina kun taas joitain ratoja suunnittelin kokonaan uusiksi kartan päivityttyä. Alkuperäisten luonnosten hiominen ja hylkääminen ei johtunut maastoon viimeisen vuoden aikana tulleista muutoksista, vaan siitä etten ollut tyytyväinen alkuperäisiin rataluonnoksiin. Uuden kartan valmistumisen jälkeenkin pyrin parantelemaan ratoja tarvittavilta osin. Pian pääsette arvioimaan lopputuloksen.
Radoissa on pyritty hyödyntämään maastoa hyvin monipuolisesti. Eri ikäluokkia koskevat fyysiset ja taidolliset vaatimukset on huomioitu. Tarjolla on monipuolisia rastivälejä, jotka sisältävät sekä tiukkaa rastinottoa että reitinvalintaa. Maaston vähäisen rikkonaisuuden takia “helpompia pätkiä” ei radoista juurikaan löydy, joten ajatuksen kannattaa kulkea mukana tai edellä vaikka kuinka olisi tossu syönnillään. Lasten ratoihin on kuitenkin riittävästi suunnistusta helpottavia kohteita, erityisesti ajouria.
Rastipisteitä suunnitellessa ja rasteja rakennellessa on ollut ilo liikkua Holinrotkon maastossa ja todella toivon, että siellä on myös ilo suunnistaa.
Onnea ja hyviä reitinvalintoja!
Tuomas Hiltunen