Ratamestarin taival tähän kisaan alkoi jo viime syksynä, kun alueesta saatiin 20 vuotta vanhat kartat. Toisessa kartassa Pahavaara (SM-pitkä 1991) ja toisessa tämän vuotinen Silmävaara vuodelta 1994. Tarkempia suunnitelmia noiden karttojen pohjalta ei tehty. Uusittu kartta ilmestyi kesäkuun alkupuolella, josta rataurakointi alkoi. Aikataulu on ollut tiukka. Koska maasto ei ole aivan kotinurkilla, niin maastossa käynnit ovat jääneet vähäisiksi.
Lauantaina kilpailu käydään Silmävaaran kupeessa. Aluetta rikkoo usean eri-ikäiset harvennukset ja maapohjaa halkoo soita kuivattavat ojat. Kulkukelpoisuus on paikoin vanhoista metsänhoitotavoista (kynnökset) johtuen huonompaa kuin jos maaperää ei muinoin olisi voimakkaasti muokattu. Tuoreimmat harvennusten seuraukset ovat merkattu notkoihin, mutta niiden vaikutusta on havaittavissa myös ympäröivissä maaston osissa.
Sunnuntaina kilpaillaan pääosin Pahavaaran maisemissa, jossa rikottua maapohjaa on vähemmän. Maastosta löytyy luvattua karuutta ja myös pienipiirteisempää aluetta. Reitinvalinnoissa avarakatseisuus on hyve. Pidempien ratojen suunnistajien ei edellisen päivän poluista tarvitse liiemmin välittää.
Lauantain lasten ja nuorten (H/D 10RR, 12TR ja 14) kilpailu on suunnistuksellista näkemystä vaativa. Alueella ei ole lainkaan polkuja. Radat turvautuvat kuviorajoihin ja ojiin. Radan alkuosan maasto on soistuvaa ja siksi raskasta kulkea, muttei kovin märkää. Rastivälillä 2-3 ylitetään vaativa metsäalue, jonka kuvioraja on epäselvä (epäselvän kuviorajan merkillä). Kuviorajan molemmin puolin on tehty metsätöitä. Tällä rastivälillä ei ole RR-radalle tehty reitinvalintavaihtoehtoa, vaan ainoa vaihtoehto on viitoitus. TR-radalle rastiväli on suositeltavaan kulkea viitoitusta myöten ja 14-vuotiaiden karttaan viitoitus on tällä kuviorajan kohdalle myös merkitty. Radan loppupuolella sen sijaan maastopohja kovenee. RR- ja TR-radat tekevät loppupuolella terävän kulman, jossa on rasti. Tämä huomautus siksi, että kartoissa ei ole rastiväliviivoja, joista tällaisen voisi havaita ja viitoitus kulkee hyvin lähellä viimeistä rastia.
Lasten sunnuntain maasto sijoittuu hieman kauemmaksi kilpailukeskuksesta, jossa on polkujen tapaisia traktoriuria, jonkin verran myös merkkaamattomia. Maasto on avara, näkyvyydeltään ja kulkukelpoisuudeltaan hyvä. Nopeakulkuisen maaston ei pidä antaa hämätä ja suunnistajan pitää löytää itsestään myös malttia ja suunnistustaitoa. RR- ja TR- radat päättyvät sunnuntaina omaan maaliinsa, jossa ei ole leiman lukua. Leiman lukua varten pitää kulkea kilpailukeskukseen ja ilmoittautua sen tulospalveluun.
Lopuksi kiitämme valvojaa Eija Juntusta, joka on ahkerasti, oma-aloitteisesti ja aktiivisesti ollut mukana ratatyössä. Toivotamme kaikille hyviä suorituksia ja nautinnollista suunnistusta.
Ratamestariryhmä: Markku ja Sami Hyvönen